Vappupuhe 2021

Ristinmäki Lempäälä

Hyvät toverit.

Lainaan tässä puheessani laulun ”Punavangin laulu” sanoja.

Taas valkean vallan aaveet
Minun eessäni liihoittaa.
Taas valtavat vapaushaaveet
Mua lauluhun kiihoittaa.
Nuo kutsuu, käskee ja vaatii
Tuhat tuskaista tunnelmaa.

Kuluneen sadan vuoden aikana on Suomessa eletty monenlaisia aikoja. Yksi pitkä ihmisikä johon mahtuu sotaa, puutetta ja nälkää, talouden nousua, toivoa ja kylläisiä vatsoja, jopa yltäkylläisyyttä Ferrarilla ajaen.


Viha, rakkaus lauseita laatii,
Oi, kuuntele kansa ja maa.
Oi, kuuntele laulua kansain,
Mink’ sorranta synnyttää,
Kuin kylmiä kahleitansa
Punavanki nyt helskyttää.
Ne kahleet ne painaa ja painaa,
Vihan uurteet ne otsahan syö.

Te näättekö piiskurin siimaa,
Joka ilmassa viuhuu ja lyö.

Tämän päivän teollisuustyöläiset ovat historiallisessa murroksessa, jossa ensin Metsäteollisuus irtaantui työehtosopimusten neuvottelemisesta ja nyt samoin päätyi tekemään Teknologiateollisuus. Tämä voi hurjimmillaan johtaa sekasortoon erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Onko meillä vielä vuonna 2022 äitiys- ja isyysvapaajärjestelmä, yli 9 päivän sairausajan palkanmaksu, lomaraha, luottamusmiesjärjestelmä ja kaikki se muu mitä työehtosopimuksessa on sovittu. Nyt vaikuttaa, ettei kukaan vielä tiedä mitä on tulossa.


Ja te vieraitten maitten veljet,
Veren ääni se sinnekin soi.
Tokko tiedätte kummoiset teljet
On murjuimme ovilla, oi.
Te kuulkaat kun lauluni helää,
Punavangin on laulu tää.
Niin totta kuin veljeys elää,
Pois saatava teljet on nää.

Tarvitsemme yhtenäisyyttä nyt enemmän kuin aikoihin.

Yhteisiä asioita. Yhteisiä asioita ovat nämä kaikki. Meidän on muistettava ne pienten ja keskisuurten yritysten väki, jotta myös isoissa yrityksissä olisi jotain kiinnipidettävää. Yhteisiä asioita ovat myös kaikkien muiden alojen työehdot ja järjestäytyneisyysaste.

Työnantajaosapuoli on aloittanut vaarallisen taipaleen, jonka soisin päättyvän pian, sovintopöytään. Sovittu on aina, usein ja paljosta.

Eriarvoisuus kasvaa entisestään, jollei työehtosopimuksia solmita yleissitovina. Lisäksi tarvitsemme tarkempaa lainsäädäntöä, jotta alipalkkaus ja hyväksikäyttö saadaan kitkettyä. Erityisesti nuorilla ja osatyökykyisillä on riski tulla hyväksi käytetyksi. Olisi korkea aika meidän kaikkien huomioida se, että vaikka meillä itsellä menisi hyvin niin joku päivä voi olla oma lapsemme, nuoremme tilanteessa jossa räikeää alipalkkausta tapahtuu. Osatyökykyisiksi voimme itsekin joutua. Elämä on tässä ja nyt, mutta miksemme yrittäisi tehdä maailmasta parempaa kaikille. Ei vain harvoille.

Nyt elämme hajautettua aikaa, jolloin osalla meistä on asiat hyvin ja haluamme puolustaa omaamme. Mutta mikä sitten on meidän omaa ja mikä siitä kuuluisi toiselle? Milloin on asiat niin hyvin, ettei saisi haluta asioiden olevan paremmin.

Milloin on aika ymmärtää, että minulla on jotain mistä antaa? Miten osaan luopua omastani, jotta toisella olisi hieman enemmän kuin ei mitään.

Toivon syvästi jokaisen järjestäytyvän ja vahvistan sen ettei yksikään meistä jää yksin ongelmiensa kanssa, ja ettei yksikään teloitettu punavanki, luokkasodan aikana kaatunut toveri kuollut turhaan.

Taas valkean vallan aaveet
Minun eessäni liihoittaa.
Taas valtavat vapaushaaveet
Mua lauluhun kiihoittaa.
Nuo kutsuu, käskee ja vaatii
Tuhat tuskaista tunnelmaa.

Viha, rakkaus lauseita laatii,
Oi, kuuntele kansa ja maa.
Oi, kuuntele laulua kansain,
Mink’ sorranta synnyttää.

Vapautta, viisautta ja onnellista vappua.

Kiitos toverit.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s