Vappupuhe Kalevankankaalla 1.5.2015 klo10.00

Hyvät toverit.

Jälleen on vuosi kulunut ja on työväen juhlapäivä. Olemme kokoontuneet tänne Kalevankaan hautausmaalle punaisten tovereiden kunniaksi, joiden elämän luokkasota vei. Raskaimman taakan kantavat edelleen perheet ja suvut, jotka ovat tällä maaperällä läheisiään menettäneet. Vaikka luokkasodan päättymisestä on pian 97 vuotta, sen jäljet näkyvät yhä ja muisto elää.

Paljon on muuttunut liki sadassa vuodessa.

Toisin kuin toverilla liki sata vuotta aiemmin, on minulla nyt naisena vapaus kulkea hameessa tai housuissa. Saan leikkauttaa hiukseni lyhyiksi ilman suurempia paheksuntoja tai leimautumista huonoksi naiseksi. Meillä on oikeus oppia ja opiskella. Rakastaa ketä tahdomme. On myös oikeus järjestäytyä ja äänestää. Muuttaa maailmaa.

MUTTA (valitettavasti joudun tuota sanaa käyttämään)

Mutta silti tänä vuonna olen myös kuullut kuinka esim. ”metallityöläisiä on liikaa, joutaisivat makkaratehtaalle” Heille joutuu maksamaan liian kovaa palkkaa ja ovat näin syyllisiä Suomen huonoon kilpailukykyyn. ”Kommarilta en ota mitään”. ”Akkoja en äänestä” .

Rasistisimpia heittoja en viitsi edes ääneen lausua. Nykymaailma ei siis toisaalta ole kovinkaan muuttunut. Työväenaatetta vähätellään, halveksutaan.

Toverit.

Elinkeinoelämän pyörässä on työläinen kovilla. Työnantaja pyrkii murentamaan edunvalvontaa ja pelolla johtamaan palkollista. Jatkuvat YT-neuvottelut ovat osa pelottelulinjaa, jolla hiljennetään ja alistetaan duunarit. Tältä osin olemme kokemassa luokkajaon jatkumista. Meidän työläisten arvoa, ei jokainen työnantaja osaa tai halua tunnustaa. Työläinen on altavastaaja ilman vahvaa ammattiliittoa ja työehtosopimuksia, eritoten ennakoivaa edunvalvontaa työpaikoilla.

Työttömyyden kokee nykyisin moni ihminen ja monella eri tavalla. Työtön on heti huonoarvoisempi, ”se laiska ja saamaton”, jonka väitetään itse aiheuttaneen kohtalonsa.  Syyllistämiseen ja eriarvoistumiseen on puututtava. Se onnistuu vain saamalla todellisille työväenpuolueille suurempi ja tuntuvampi kannatus.

Työläisten poliittinen yhtenäisyys on nyt huolestuttavassa tilassa. Oikeistolaiset jyräsivät eduskuntavaalituloksissa, nähtäväksi jää kuinka kohdellaan työläistä, heikompiosaista, sairasta tai työtöntä. Kuinka paljon siedämme, paljonko vaaditaan heräämiseen?  Toivon meille yhteistä sykettä ja aatteen paloa, jolla saamme edes pienin askelin saman arvoisuutta elämäämme.

Meidän on oltava vahvoja ja kannettava aatteemme ylpeinä. Puolustakaamme voimaa, rauhaa ja yhtenäisyyttä.

runo SYDÄMET

Me alla kalman holvin

näin peläten, näin rukoillen,

me alla kalman holvin

ja holvin tulisen

ja edessämme kuilu,

kauhujen kuilu, kuoleman,

ja edessämme kuilu

kuoleman ankaran,

ja takanamme musta

kipujen päivä, tuskan yö,

kuulemme: sydämemme

väkevä, lämmin lyö,

ja kaikkein sydäntemme

kiihkeät, kuumat vasarat,

punaisten sydäntemme

vasarat takovat,
lyö, voittaa tykkien jylyn,

tykkien suurten, pauhaavain,

sydänten jyly, pitkäinen,

sydänten miljoonain.

Näiden P. Mustapään sanojen kera toivotan teille kaikille

Punaista, sydämellistä vappua. Olkaamme rohkeita.