Työn arvo ja työstä saatu arvon nousu

Tässä muutama sana arvosta ja arvostuksesta.

Saksaa on pidetty talouden ihmemaa Ozina ja sen taloudella on mennytkin kohtuullisen hyvin, vaikka Eurooppa on ollut pitkään taantuman partaalla. Vaikka Saksalla on ollut iso vaihtotaseen ylijäämä, se ei ole näkynyt kansakunnan hyvinvointina, jos asiaa tarkastellaan työntekijöiden vaurauden tai ostovoiman kehityksen kautta.

Saksan luotiin ns. hart-sopimuksella työmarkkinat, joilla minijopien määrä kasvoi. Pätkätyöntekijät eivät tule enää työstä saadulla palkalla toimeen. Sama suuntaus on ollut käynnissä myös Englannissa. Kummassakaan maassa tynkätyökulttuuri ei ole synnyttänyt kokoaikatyötä, vaan seurauksena on ollut työssäkäyvien köyhyyttä ja reaaliansioiden laskua. Tämän tyyppinen kehityskulku ei hyödytä muuta kuin suurta pääomaa ja sitäkin vain hetken.

Valitettavasti meillä täällä Suomessakin on jo osittain kahden kerroksen työmarkkinat. On kokopäivätyötä, jolla tulee kohtuudella toimeen. On silpputyötä, joka koostuu monista lyhyistä työpätkistä ja nyt kokoomus on nostanut keskusteluihin niin osallistavan sosiaaliturvan, kuin vastikkeellisen ansiosidonnaisen päivärahan.

Sosiaalituen ja työn yhteensovittaminen voi joissain piireissä tuntua hyvinkin kannatettavalta ajatukselta, mutta todellisuudessa se heikentää työntekijöiden työmarkkina-asemaa ja lisää rakenteellista köyhyyttä.

Työstä syntyy arvon nousua ja tuosta arvon noususta on maksettava työntekijälle palkka, jolla tulee toimeen ilman sosiaalitukea. Meidän on varottava rakentamasta kuilua työmarkkinoiden sisällä ja sen ulkopuolella olevien välille ja edistettävä työmarkkinapolitiikkaa, johon sisältyy työpaikkojen suojelu, ammatillinen koulutus, työmahdollisuuksia, edullinen lasten päivähoito ja tasavertaiset mahdollisuudet kaikille.

Meidän tulee luoda uusia instrumentteja, jotka pehmentävät iskuja työllisyyttä ja yhteiskuntajärjestelmää vastaan. Näitä toimenpiteitä voi olla julkisten hankintojen aseman vahvistaminen innovatiivisten ja kestävien tuotteiden ja palvelujen markkinoille tuojana, sekä uusien laatutuotemarkkinoiden kehityksen edistäjänä.

Matalapalkkasektori tulee poistaa Euroopasta eri maissa voimassa olevia käytäntöjä noudattaen joko työmarkkinasopimuksilla tai lakisääteisesti asettamalla asianmukainen minimipalkkataso, esimerkiksi 1800 euroa.  EU:n ja troikan on välittömästi lopetettava palkkojen ja työehtojen painaminen alas eri puolilla Eurooppaa. Myös hyökkäykset työehtosopimuksia vastaan on lopetettava.

Rahan määritelmässä sanotaan, että se on arvon mitta. Työn arvostus kulkeekin usein käsi kädessä työstä saadun palkan ja toimeentulon kanssa. Palkkojen osuutta arvon noususta on nostettava suhteessa pääomatuloon.

Moni työnantaja kertoo arvostavansa työtä ja työntekoa, mutta on toisaalla vaatimassa työ- ja palkkaehtoihin heikennyksiä kilpailukyvyn nimissä. Todellisuudessa Suomella ei ole kilpailukyky ongelmaa eikä ylikorkeita palkkoja kilpailijamaihin nähden. Siitä kertovat viennin tilastot, jossa vientiä on heikosta markkinatilanteesta huolimatta onnistuttu lisäämään esim. teollisuuden kilpailijamaihin, Saksaan ja Ruotsiin.  Olen sitä mieltä, että parantamalla työelämän laatua ja arvostusta, syntyy myös kilpailukykyä. Työelämän laadun parantamiseen kuuluvat niin työn ja perheen yhteen sovittaminen, kuin ikäohjelmat. Huomioikaa, ikäohjelmat tulee säätää lainsää­dännöllä pakollisiksi!

Myös työhyvinvointi on keskeinen osa tarkasteltaessa työelämän laatua. Tampereen yliopiston mukaan työhyvinvoinnin laiminlyönnit maksavat 3-6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Huomion arvoista on, että tutkimusten mukaan aineettomat tuotannontekijät muodostavat suuremman osan organisaation tulevaisuuden arvosta kuin aineelliset tekijät – jopa 50-90 %  Näitä tekijöitä  kilpailijan on vaikea kopioida, sillä ne ovat piileviä, sitoutuneita yrityksen historiaan, kulttuuriin ja työnteon prosesseihin sekä ihmisten asenteisiin

Samoin koulutuksen merkitys on olennainen kun puhutaan tulevaisuuden kilpailukyvystä, tuottavuuden kehityksestä, työstä ja sen arvosta. Koulutettu työvoima on avaintekijä Suomen kaltaiselle vientiriippuvaiselle maalle. Työantajilla tuleekin olla velvollisuus kouluttaa työntekijöitään ja mahdollistaa koko työuran kestävä oppiminen ja osaamisen kehittäminen.

Suomi on pieni kansantalous ja laajassa markkinataantumassa meillä ei juuri ole muuta roolia kuin odottaa, että vientiteollisuuden asiakkailla on rahaa investoida ja kuluttaa. Työ- ja palkkaehtoja polkemalla tai sosiaaliturvan alasajolla ei Suomen työllisyys parane.

Suomi tarvitsee edelleen vahvan ammattiyhdistysliikkeen, joka tukee työläisiä tavoitellessaan parempia työ- ja palkkaehtoja. Hyökkäykset työehtosopimuksia vastaan on torjuttava. Työ- ja palkkaehdoilla rakennetaan arvoa työlle ja hyvinvoinnille.

Tämän puheen pidin Tampereella 31.1.2015

Virva-Mari Rask, koneenasentaja, ay-aktiivi

kuva: Pertti Salo