Heräsin miettimään kuinka työelämä on ajautunut syyllistämislinjalle. Uutiset toistavat samoja säkeitä päivästä toiseen. Palkka-alea, leikkauksia ja kaikkien tehtävä osansa. Voin ihan hyvällä omalla tunnolla kertoa, että työläiset ovat osallistuneet jo vuosia talouden nostoon. Tämä palkkamaltti ei vain ole tuottanut tulosta. Päinvastoin. Ostovoima on hiipunut. Lisäksi työnantajaosapuoli syyllistää työntekijät röyhkeiksi kiristäjiksi. Eilen työoikeuden professori Seppo Koskinen totesi, uutisessa jossa käsiteltiin palkka-alea, että työntekijä on jo ahtaalla. Työehtosopimukset ovat erittäin työnantaja myönteisiä.
Selvää on, että Suomi tarvitsee lisää työtä ja lisää tuotteita vientiin. Keinoista kuinka, niistä ollaankin sitten useaa erimieltä. Yrityksillä on yritysten vastuu ja tuotteiden kehittäminen tapahtuu yrityskohtaisesti. Jokaisella yrityksellä on vastuu arvonnoususta. Näihin ei työläinen juurikaan pääse vaikuttamaan tai voi vaikuttaa. Tärkeää on että jokainen osa-alue tekee oman työnsä. Tähän kuuluu niin hallinnon sujuva toiminta kuin myös työläisten kuuleminen. Tietysti tiedonkululla ja logistiikalla on suuri merkitys. Menemme arvonnousua miettiessä hyvin yksityiskohtaisiin asioihin, mutta syystäkin.
Haluan tällä kirjoituksella lähinnä avata ajatuksia siitä kuinka ihmiset hoitavat ”oman tonttinsa”. Ei sysätä vastuita muille vaan kannetaan kunnialla omat taakkamme. Näin voisin kuvitella meidän ihmisten kunnioittavan toistemme tekemisiä vaikkei aina samaa mieltä oltaisikaan.
Arvo työlle ja sen tekijälle.
Virva-Mari Rask 