Verokortti kotiin, kiitos ja hyvästi?

Entisenä kahden yhtäaikaisen 0-sopimustyöläisenä kiroan tässä niitä tunnelmia mitä sillon elin.

Oli vuosi 2001. Tein kahta puhelinpalvelutyötä, joista toinen oli päivätyö ja toisessa kolmivuoro (sekava)järjestelmä. Parhaimmillaan iltavuorosta tulleena saatettiin yöllä herättää ja soittaa tulemaan aamuvuoroon jne. Välillä piti sitten valita kumpaan työhön menee ja seuraavana hetkenä ei ollut tuntiakaan tarjolla. Loppuunpalaminen oli lähellä.  Sairasteluistani seurasi kotiin toisen työnantajan lähettämä verokorttini. Olin hieman yllättynyt vaikka kyllä heti ymmärsin mistä on kyse. Minua ei enää kaivattu. Ei oltu kaivattu enää pitkiin aikoihin. Mitäpä siinä nipin napin parikymppinen osasi tehdä. Luovuttaa ko. työnantajan osalta ja siirtyä eteenpäin.

Mulla on itsellä ollut onni päästessäni pois palvelualalta, niin nykyisin ajattelen.
Palvelualalla tulevaisuuden osalta varmaa on vain pieni toimeentulo, jos sekään. Arvosta suuresti palvelualaa ja siellä jaksavia. Ihmisläheinen työ antaa paljon, mutta se ei elätä jos työtunnit on ”herran hallussa”. Toivon jokaiselle palvelualan ihmiselle sinnikkyyttä omien etujen puolustamiseen! Ottakaa selvää ja kysykää. Teidän puolella on niin metallityöntekijöitä kuin virkamiehiäkin.

Vaadin vastentahtoisten 0-sopimusten kieltoa!
Ihmisarvoa työläisille ja työn arvo takaisin tähän päivään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s